Onkohan mussa jotain vikaa? Jotenkin vaan aina pitää laittaa vastaan valtavirralle ja tahallaan ärsyttää kukkahattutätejä ja niitä jotka jeesustelee nykyistä maailmanmenoa. Osaan kyllä käyttäytyä, mutta mikäpä hauskempaa, kuin aiheuttaa hieman yleistä pahennusta.. Kännissä keskellä päivää, puistossa ilman paitaa, liikennevaloista moottorinkierrokset yli viiteen tonniin, jne... onhan näitä.
Muistan sillon pikkutyttönä Jyväskylässä kun olimme Keski-Suomen kovaakin goottieliittiä, muistan vieläkin niitten kassamammojen ilmeen kun kävi ostamassa keskellä kesää pussikaljaa kaupasta ihan täydessä matrix- varustuksessa. Jotenkin vaan nautin siitä epäjärjestyksen aiheuttamisesta silminnäkijän ihmismielessä!
Sitten tuli se avoauto. Katto auki ja musiikki ihan kaakkoon. Kaikki irti mitä 8-tuumen bilteman subbarista sai irti. Ne kevään ensimmäiset paheksuvat katseet helmi- maaliskuun taitteessa olivat aivan korvaamattomat! Putkiremontinkin ehdin pikku pösöön tehdä, niin että ääntä oli kuin kuorma-autossa. Ja taas pääsi aiheuttamaan lempilastani ärtymystä.
Sitten tälle keväälle tuli uus auto ja uuden lelut. Tupla 12-tuumaset kontissa ja pellin alle puolet tehoja lisää, ei ainakaan yhtään helpota kansanpaheksuntaa, mutta silti siinä on se oma hohtonsa!
Näillä aurinkoisilla pääsiäisen päivinä päässyt käyttämään taas T-paitaakin jo ihan surutta. Koko päivän menossa samassa kesävarustuksessa, niin että vahingossa nyt sattuu olemaan helteinen paitavalinta myös illan hämärtyessä, niin eikö heti ala taas se vittuilu ja vihjailu T-paidan ja huhtikuun yhdistämisestä.. mutta mitä väliä, just siisitä!
Fuck with the flow! Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan! I am the resistance!
maanantai 25. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Kaappipuoli
Pyykkäsin tossa yks päivä ja lopulta taittelin vaatteet omaan vaatekaappiini. Tein jo kylppärissä periaatepäätöksen, että kaikki vaatteen saan kerralla kannettua paikalleen enkä ala ravata pino kerrallaan puhtaita vaatteita huoneesta toiseen.. siitä kuormasta tulikin sitten aika saavutus.
Vaapuin puolisokkona siististi viikattu pyykkipino molemmissa käsissä vaatekaapille ja tempaisin parhaan kykyni mukaan ensimmäisestä kahvasta, joka kaapissa käteen sattui. Oven sain auki, mutta kun näin avaamani kaapin vaivuin koomaan.
Tuijotin tyhjää kaappia. Olin avannut vaatekaapista sen oven, joka joskus kuului jollekkin toiselle. Sen joka oli ollut tyhjillään jo kauan. Tajusin yhtäkkiä että, avasin kyseisen kaapin enimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Muodostamani vaatepinot pulosivat niille sijoilleen. Istuuduin sängyn reunalle ja tuijottaessani tyhjää vaatekaappia taistelin kaikin voimin sitä alipainetta vastaan, joka valtasi alaa jossain rintalastan alla. Muistan vieläkin missä vaatteiden paikat olivat, minkä väristä missäkin oli ja mihin pinoihin olisin nytkin puolet vaatteista laittanut.
Avasin kaikki kaapiston kaapit ja löysin logiikan: Joka toinen kaappi oli tyhillään. Optimisti olisi todennut puolen vaatakaapista olevan kuitenkin edelleen käytössä ja pessimisti vaatekaappia avatessaan sanonut puolen olevan tyhjillään.
Siitä olen kuitenkin varma, että tässä kun avaan nyt itseäni, niin puolet minusta puuttuu.
Vaapuin puolisokkona siististi viikattu pyykkipino molemmissa käsissä vaatekaapille ja tempaisin parhaan kykyni mukaan ensimmäisestä kahvasta, joka kaapissa käteen sattui. Oven sain auki, mutta kun näin avaamani kaapin vaivuin koomaan.
Tuijotin tyhjää kaappia. Olin avannut vaatekaapista sen oven, joka joskus kuului jollekkin toiselle. Sen joka oli ollut tyhjillään jo kauan. Tajusin yhtäkkiä että, avasin kyseisen kaapin enimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Muodostamani vaatepinot pulosivat niille sijoilleen. Istuuduin sängyn reunalle ja tuijottaessani tyhjää vaatekaappia taistelin kaikin voimin sitä alipainetta vastaan, joka valtasi alaa jossain rintalastan alla. Muistan vieläkin missä vaatteiden paikat olivat, minkä väristä missäkin oli ja mihin pinoihin olisin nytkin puolet vaatteista laittanut.
Avasin kaikki kaapiston kaapit ja löysin logiikan: Joka toinen kaappi oli tyhillään. Optimisti olisi todennut puolen vaatakaapista olevan kuitenkin edelleen käytössä ja pessimisti vaatekaappia avatessaan sanonut puolen olevan tyhjillään.
Siitä olen kuitenkin varma, että tässä kun avaan nyt itseäni, niin puolet minusta puuttuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)